Mä saatan olla nyt tosi vanhanaikainen nirppa, ja valittaja, mutta menkööt.
Muistatko ensimmäisen puhelimesi ?
Meikäläisen ensimmäinen puhelin oli iskän vanha, perus antennipuhelin, jossa oli matopeli. Sillä sai soitettua ja tekstattua, aina kun saldoraja antoi periksi. Täydellinen peruspuhelin siis.
 |
| kuva Google |
No aika tietysti kului, puhelimiin tuli värinäyttö, polyfoniset soittoäänet ja vaikka mitä hienoa. Muistan kun kaikilla (muilla paitsi minulla) oli nokian 3510 ja myöhemmin se liukukantinen malli, jossa oli jopa musiikkisoitin. Bluethoot ynnämuut olivat in.
Nythän on tilanne se, että kaikilla (okei, yleistys sikseen, mutta todella monella) on superälypuhelin, jossa on kaikki mahdolliset vipstaakit ja toiminnot angry birdsistä navigaattoriin.
 |
| kuva Google |
Ja tietysti se rajaton datapaketti.
Onhan se toki jeejeepäheetä että pystyy lukemaan päivän lehden vaikkapa matkalla kouluun/töihin, taikka heti herättyään ilmoittamaan facebookiin kuinka paljon väsyttää, saatikka chatata siellä fabossa kesken koulupäivän, ja marmattaa kuinka 2a+9bx5a on täyttä hepreaa.
Mutta onko se kaikki tekniikkaähky silti niin hienoa ? Onko pakko olla superupee älypuhelin jossa on fruit ninja ja facebook kavereineen ?
Miksi ?
Kyseessähän on kuitenkin loppujenlopuksi p u h e l i n.
Joku valistunut ja viisas voinee kertoa tälle bloggaajalle, että mitä niin hienoa on kaikenkattavissa älypuhelimissa ?
