Hituc haasteita

Nooniin, nappiin meni. 

Ärsyttää kun niin moni paikka synkkaa nykyään google- tilin kanssa. Tästä syystä on nyt sitten iiiso kasa blogikuviakin bittiavaruudessa.

Kiitos ja hei.

Mumsvauvoja

Nyt menee aika hamsterivoittoiseksi postailu, mutta no can do.

About kuukausi takaperin Edith lähti treffeille kasvattajansa luokse. Siellä neitiä odotti komea opal- herra Gandalf. Voi sitä pienen innon määrää. Viikon verran vietettiin treffejä, kunnes sain Edithin takaisin kotiin. Silloin jo huomasin, että neiti on kerännyt muutaman extragramman.

Päivät kuluivat, ja muuttuivat viikoiksi. Edith pyöristyi pyöristymistään, kunnes se alkoi jo muistuttaa karvaista päärynää. Kahdeksantenatoista raskauspäivänä manasin töissä, että jos se ei tulevana yönä poksahda, teen sille keisarinleikkauksen (leikki leikkinä ;) ). 
Seuraavana aamuna Edith tuli dunan reunalle ilmoittamaan, että jotain on tapahtunut. Pesästä kuului iloinen piipitys ja neiti oli laihtunut takaisin omiin mittoihinsa. Pesässä oli hirmuinen kasa karvattomia pieniä lapsia. 

Tänään lapsilla on ikää kaksi viikkoa. Viikko sitten lapset alkoivat jo karkailla pesästä, ja meno sen kun vaan kiihtyy. 

Mumselokuvauksia

Tai siis, epätoivoinen yritys valokuvata hamstereita.

Sain taas "loistavan idean". Haluan kuvata hamsterimme (tai edes yhden niistä) tämän vuoden joulukortteihin.
Lavastin hamstereille pienen nurkkauksen, johon laskin ne kipittelemään. Harmikseni pikkutuholaiset eivät juurikaan kiinnostuneet poseeraamisesta. Lähinnä ne näyttivät pyllyä ja mutustivat tyytyväisenä hirssejä. Just.

Kaikista kuvista tuli enemmän tai vähemmän höttöä, enkä saanut yhtään potentiaalista joulukorttikuvaa... :D Noh, kuvailut jatkukoon !

Näin yhteistyöhaluisia me ollaan !

Kun mumselot keksiä saivat

 Mumseloilla oli viime viikolla herkkupäivä. Samalla kun paistelin isänpäiväkeksejä, ja kakkuja töihin vietäväksi, pyöräytin myös herkkuja meidän pienelle hamsterilaumalle.

Kekseihin tyhjensin about koko kuivakaapin; kananmunaa, ruisjauhoja, pähkinöitä, kaurahiutaleita, ja koirannappuloita nyt ainakin. Uunissa 200 astetta jokunen minuutti, ja voilá, mumseloiden iltapala on valmis.

Onneksi tyyppejä ei juuri pöperön ulkomuoto kiinnosta..

Ps. huomaa uusi "mumselot"- tunniste, jonka takaa löytyy koko hamsterilauman kuulumiset jatkossa :)

Kisakausi 2014

Mulla ei ole ikinä ollut sen kummempia tavoitteita ratsastukseni suhteen. Teen juttuja mututuntumalla, ja sen mukaan, mikä on tuntunut hyvältä, ja sillä on pärjätty hyvin tähän asti. 
Viime keväänä kuitenkin virisi ajatus kisata aavistuksen enemmän, ja nyt tuntui hyvältä hetkeltä koota meidän ihana, mahtava, ja aivan täydellisen huippu kisakausi yhteen postaukseen.

Kaikki alkoi, kun päätin lähteä kokeilemaan Rallin kanssa seurakoulukisoja. Kyseessä oli heB, K.N Specialin rata (pisteet 143, 57%). Ainoa tavoite oli, että saadaan hyväksytty rata, ja sehän me onneksi saatiin. Olin tosi tyytyäinen meidän suoritukseen, vaikka yksi harmillinen askellajirikko laukassa tulikin. Rallin omistaja kuitenkin voitti koko luokan Rallin kanssa.

Tästä innostuneena lähdettiin tähtäämään pitkäperjantain Riverside Trail Day- lännenratsastuskisoihin. Olen aijemmin vuonna 2011 kisannut yhdet länkkärikisat, ja tiesin Rallin osaavan homman. 

Kahden viikon varoitusajalla siis treenaamaan länkkäriä. Näissä kisoissa mentiin vain yksi luokka, western pleasure, josta saatiin hyväksytty tulos. Ja hieman koulutusta panikoivalle kuskille ;)

Toukokuussa olikin jo isommat kinkerit, nimittäin Riverside Western Weekend, joka on Hyvinkään Ratsastajien jokavuotinen kisa. Näissä kisoissa tarkoituksena oli mennä kaksi luokaa; pleasure, ja horsemanship, mutta Rallin omistaja houkutteli vielä jälki- ilmoittautumaan western ridingiin. 

Pleasure meni muistaakseni ihan mukavasti, vai otettiinkohan me siinä yksi väärä laukka... Horsemanship pissi juurikin niiden väärien laukkojen takia.. No western riding me onneksi voitettiin. Oli meinaa meikäläisen ensimmäinen ruusuke :) Eipä siis pöllömpi kisapäivä ollenkaan.

Heinäkuussa kisattiin jälleen. Tällä kertaa ohjelmassa Riverside Sizzle day, joka pidettiin naapurikentällä elokuun kisoja silmällä pitäen. 

Näissä kisoissa meninkin jo pienen (krhm..) painostuksen jälkeen ensimmäisen trail- radan. Tavoitteena jälleen hyväksytty rata, joka tuli tälläkin kertaa. Olin megatyytyväinen, trail on niin erilaista, kun joutuu tarkkaan miettimään jokaisen askeleen. Kisahoitsukin tokaisi "susta näki, että sä ajattelit !". 

Trailin lisäksi mentiin horsemanship, josta toinen sijoitus, ja western riding, josta hylky, koska kaadettiin tötterö (buu kuski).

Elokuussa vasta bileet olikin. Nimittäin lännenratsastuksen SM- kisat, jotka meidän seura järjesti. Samaan syssyyn ensimmäiset tuntsarien SM- mittelöt. Voi juku, että oli jännää.

SM- kisoissa kukin ratsukko sai valita kaksi lajia, joista kustakin suoritettiin kaksi rataa. Lisäksi kisattiin myös joukkuetasolla. Me mentiin Rallin kanssa horsemanship ja western riding. 

Ridingista ei puhuta, se kustiin (siis kuski kusi..) täysin. Horsemanship meni ihan mukavasti, ja siitä saatiinkin tuntsareiden SM- hopeaa. Lisäksi meidän joukkue ansaitusti sai joukkueiden SM- kultaa.

Loppujen lopuksi, vaikka kuskilla ei aina ihan kaikissa suorituksissa leikannut, mä olen todella tyytyväinen. Mä olen kiitollinen, että Rallin omistaja antoi mulle hevosen käyttöön, että pääsin kisaamaan. Mä olen kiitollinen, että mulla on maailman paras valmentaja, joka puski meidät läpi harmaan kiven. Mä olen kiitollinen, että mulla on maailman paras kisahoitsu. Ja ennen kaikkea mä olen kiitollinen Rallista. 

♥

Se meni läpi !

Aamulla heräsin laittoman aikaisin puhelimen piipitykseen. Tajusin heti, mistä on kyse. Suomen circuitin tuloksista. Aamukahvin voimalla tarkastelin tuloksia, ja piru vieköön, mähän sain yhden hyväksynnän !
Uuden kahvikupin voimalla (tai sitten kokonainen pannu), voisi alkaa käymään omia tuloksia tarkemminkin läpi. 
Seuraavaksi kuvia lähtee mahdollisesti Ranskaan, mikäli saan muutaman uuden potretin kuvattua. 

Alla vielä hyväksytty kuva.

Uutta hamsteririntamalla

Kuten kerroinkin, jokunen tovi sitten saimme perheenlisäystä ihanan Edithin muodossa. Edithin vuoksi vierailen nykyään Faunattaressa hämmentävän usein. Jokaisella eläinkaupparissulla tarkastan myös eläintarjonnan, ihan vain uteliaisuuttani.
Edellisellä eläinkauppareissulla huomasin terraariossa myös Edithin veljen.
Viestittelin vielä samana iltana Edithin kasvattajan kanssa kun pohdin toisen hamsterin hankkimista. Kasvattaja sanoi, että hänen puoleensa voi aina kääntyä, ja että häneltä löytyisi se, mitä haluan. 
Tällä viikolla tein visiitin kasvattajan luokse. Alunperin meillä oli puhetta, että sijoittaisin jonkun eläkeläisen meille. Hänellä oli myös potentiaalisina ehdokkaina sydäntenmurskaajat, hyperaktiiviset talvikkoveljekset. 

Pohdintojen ja keskustelujen jälkeen päädyin alla vilistävään pariskuntaan. Cämpsyneiti Valo (sin. argente, platina, s. 3/13) ja cämsyherra Hamppu (lila fawn s. 2/13).
Nämä kaksi ovat oikein hauska pariskunta. Valo on selvästi arvonsa tunteva rouva, ja häkin pomo, Hamppu on helpommin käsiteltävissä ja aavistuksen rauhallisempi. Aina kun kuuluu jonkinmoista rapinaa, on hetken päästä vähintään toinen seniori vahtimassa, josko tulisi jotakin hyvää. Eläkeläisiksi näitä kahta ei uskoisi millään, sillä vauhtia ja touhua riittää pitkin yötä, ja välillä keskellä päivääkin.

Nyt onkin sitten etsinnässä siistit "säilytystilat" häkeille, sekä kaikille oheistavaroille. Tällä hetkellä Edithin duna on pienen senkin päällä, ja senioreiden häkin alustana toimii muutama puinen viinilaatikko. Toimivia, katseen kestäviä, ja edullisia vinkkejä otetaan vastaan :)

Finland International Digital Circuit 2014

No johan pomppas ! Meikäläinen laittoi kuviansa valokuvauskilpailuun. Squvaelmia- Janinan ideasta inspiroituneena ajattelin lähteä kokeilemaan, onko mun valokuvista yhtään mihinkään.
En yhtään tiedä mitä odottaa, mutta kaikkeahan pitää kokeilla. Hirveen jännää :)

Alla kuvaoksennuksena kisaan lähetetyt kuvat:

Kun oikein tarkkaan katsoo

Saattaa metsiköstä löytyä monta mielenkiintoista tarinaa.

Aidan toisella puolen

Kävin tänään töistä tullessa kuvaamassa Surujen puistossa, ja siitä matka jatkui metsikköön, ja vanhan viljasiilon raunioille. Viljasiilon olen käynyt kuvaamassa jo kevättalvella, jolloin tämä nyt kuvattu kohde oli mahdollisesti lumen peitossa.

Urbaanin löytöretkeilyn kannalta ei mitään hätkähdyttävän hienoa, mutta tulipahan piipahdettua.

Tämä olisi ehkä pitänyt tarkentaa toisin...

Neiti Edith

Saanko esitellä, perheemme uusin jäsen: Neiti Edith.

Tapasin taannoin erään tutun marketin pihalla. Kuulumisia vaihtaessa tuttuni mainitsi, että hänellä on pian luovutusikäisiä hamsterinpoikasia. Heitin J:lle, että mehän voitaisiin ottaa yksi. J kieltäytyi.
Jatkoin illalla hamsteripohdintaa. Meillä on kymmenisen vuotta takaperin ollut hamsteri, joten sen hoito oli periaatteessa tuttua. Keskusteltiin (okei, minä kinuin) J:n kanssa hamsterin hankinnasta, ja hän suostui, sillä ehdolla, että minä kannan pienestä kaiken vastuun.
Juttelin vielä illalla tämän tutun kanssa, ja sovittiin, että tulen ihan vain katsomaan pieniä seuraavana päivänä.
Noh. Juteltiin pitkät tovit tutun kanssa kasvotusten, hamstereista ja vähän vierestäkin. Sain ihastella hänen hamsterilaumaansa, ja kädestä pitäen tutustua poikueeseen.
Sitten hän kysyi ratkaisevan kysymyksen: "Noh, laitetaanko pakettiin ?" Mietin hetken, ja totesin, että tottahan toki. Hetken mietin, otanko yhden, vai kaksi yksilöä. Päädyin kuitenkin yhteen, sillä varmuutta ei ollut, tulevatko sisarukset vanhempina enää toimeen.
(Välihuomautus; J:n ilme oli näkemisen arvoinen, kun ykskaks kävelin kotiin hamsteri kainalossa, minähän menin vain katsomaan niitä.... ;) ).

Edith on rodultaan Venäjän kääpiöhamsteri Cambpell, väritykseltään musta hopeoitu umborous (tai jotakin sinne päin..). Luonteeltaan hän on kiltti, ja melko sosiaalinen, rohkea pieni kääpiöneiti. 

Kamera kaulassa, mutta missä kohde ?

No nyt onkin uusi ongelma. Kuvata pitäisi, mutta mitä. Macrokuvia kukkasista ? Ei oikein mun juttu. Enää ei iltavuoron jälkeen ehdi kuvaamaan, kun on jo niin pimeää. Motivaatiota kyllä olis, kamera kulkee jo töissäkin mukana, mutta pää lyö aivan tyhjää. Se, miksi pitäisi kuvata, paljastuu myöhemmin.

Alla kuva parin viikon takaiselta autiotaloreissulta, kun mukana oli aivan väärä objektiivi. Sekin mokoma vielä. 

Labradori = vesipeto

Nyt kun tähän kuvien pläräämisen makuun päästiin, niin laitetaampas muutama kuva juhannukselta.
Kuvissa poseeraa anopin labradorinnoutaja, joka on melkoinen vesipeto.

Vanhojen kuvien pläräystä

Piänt rojektin poikast mänöillään... :)

Paineet skippaan, hakuna matata

Moi tyypit ! 

Tulin pitkästä aikaa huutelemaan omia kuulumisia, omalla naamalla. Just nyt mä oon vielä lomalla. Nautiskelen aamukahveja partsilla ja seuraan ohikulkevaa liikennettä. Kovin rauhallista ei oo, mutta mä nautin tästä. 

Mä en oo lomalla tehnyt yhtään mitään. Olishan meillä ollut pari mahdollista reissua, mutta kumpaakaan ei oikeestaan huvittanut. Oon ollut tosi tyytyväinen, kun ei oo ollut aikatauluja tai juurikaan ennalta määriteltyjä menoja.

No okei, korjataan. En mä ihan perseelläni oo levännyt. Käytiin me parin kaverin kanssa (vai voisko tätä kutsua jo tiimiksi ?) Karkkilassa tsekkaamassa ja kuvaamassa Appletree Show. Samalla mä hain hieman inspistä ensi viikon Riverside Masters&Champions- kisoihin, joissa ois tarkotus napata pari mestaruutta. Heh. ;) 

Tosiaan, saatiinhan me perheenlisäystäkin. Ei toki sellaista, jota kaikki odottaa, mutta hänestä lisää myöhemmin, kun suostuu kuvattavaksi.

Just nyt kaikki on oikeen hyvin. Lähden kohta pyörimään markkinoille, ja toivottavasti saan jotain aikaiseksikin tänään. Jos en saa, no can do. Salaaa mua kuitenkin jo ahdistaa maanantainen töihin paluu, mutta ajatellaan sitä vasta myöhemmin, jooko.

Aurinkoista ja rentoa lauantaita ♥

Pink Pfeiffer

Mikä on pinkki, yhdeksän senttimetriä korkea, ja tekee naisen onnelliseksi ?

Vastaus: Minna Parikan Pfeiffer korot ♥

Netistä kenkien tilaaminen on aina hieman arveluttanut mua. Soitin Parikan myymälään, josta sain hyvät ohjeet, joiden mukaan valitsin kenkien koon. Hieman jännitti, mutta testikävelyn jälkeen on pakko todeta, että nämä ovat täydelliset ♥

Ja ei kun ulkoilemaan *happyhappy*

WNB ötökkäkuvaaja

Eräänkin kerran makoilin laiturilla kameran kanssa ihmettelemässä ja ihailemassa maisemaa ja maailmankaikkeutta. 
Pohdin, kuinka siistiä olisi ihan vain "läpällä" ottaa joku superpähee macrokuva jostain ötökästä. Katselin ympärilleni, edelleen laiturilla makoillen, eikä missään näkynyt ötökän ötökkää. Hetken päästä näköpiiriin leijaili pienenpienenpieni hämähäkki.
Nopeasti kamera asemiin, ja hämäläistä zoomailemaan. Tarkennus sahasi eestaas, eestaas, ennenkuin asettui jonnekkin grillikodan suunnille, siis ihan väärään paikkaan. Tuhahdin tuskastuneena, ja nappasin manuaalitarkennukselle. Siis ekaa kertaa elämässäni käytin manuaalia. 
Sahailin zoomia ja hilasin itseäni sopivalle turvaetäisyydelle hämäläisestä. Vihdoinkin tarkennus osui about sinne, mihin piti, ja sain napattua pari hämähäkkikuvaa. Ja äkkiä karkuun.

Yksi hämähäkkikuva alla. Eihän tuo mikään macro/luonto/ötökkäkuvauksen ihme ole, mutta olen aika tyytyväinen. :)