Vesipeto

Juhannuksena pääsi jos jonkinmoista elukkaa linssin läpi tarkasteltavaksi. Istuin pitkät tovit laiturin nokassa seuraamassa kahden onnellisen koiran telmimistä kepin perässä milloin maalla, milloin järvessä.

Suosikkini reissun kuvasarjoista syntyi, kun joku rannalta hihkui "ota äkkiä kuva koirasta !". Blondi koira yritti tavoitella tassullaan keppiä vedestä, ja kuinkas siinä sitten kävikään.. :) 

Kuvat puhukoot puolestaan.

Pieni ankanpoikanen ja erään Tamronin tarina

Helou. 

Toivottavasti kaikki ruutujen sillä puolen ovat selvinneet, ja selvinneet juhannuksesta. 

Pääsin hieman päivittämään kuvauskalustoa juhannukseksi. 

Syksyllä kameraa ostaessani sain pakettihintaan Pentaxin 50-200mm peruszoomin, jolla on joitakin räpsyjä tullut otettua. 

Talvella kuitenkin koiria kuvatessani huomasin, että 50mm jää liian pitkäksi, mikäli koira juoksee kameraa päin (ja 18-55 on auttamatta liian lyhyt kun kuvauskohde on kaukana..). Toukokuun kisoissa taas huomasin, että 200mm jää liian lyhyeksi, kun yrittää zoomata kentän toiselle laidalle. 

Selailin pitkään tuloksetta nettikauppoja, ja kävin eräässä paikallisessa liikkeessäkin kysymässä, että millainen putki ratkaisisi kaikki ongelmani. Olin katsellut 18-200mm putkea, mutta kun tuo 200mm oli liian lyhyt, niin jäi se putki kauppaan. Toinen vaihtoehto olisi ollut valovoimainen 50-200 putki loittorenkaan kanssa, joka taas meni ihan liikaa yli budjetin.

Onnekseni (ja kiitos ihanan Squvaelmia- Janinan) en luovuttanut ihan vähällä, ja pitkän, pitkän, piiiitkän selailun jälkeen löytyi Verkkokauppa.com- sivustolta Tamron 28-300mm perusvalovoimainen zoomi. 

Juhannuksena pääsi "Tomppa" tositoimiin, kun rannalla piipitti pieniä ankanpoikasia. Tomppa lunasti heti paikan kameralaukussani ! :)

Ennen myrskyä

No ei tullut myrskyä. Ne tuntuvat kiertävän Hyvinkään aika tehokkaasti. Pyh..

Eilen vanha kirkko osoitti jälleen kuvauksellisuuttaan, kun tummat pilvet nousivat sitä vasten auringon edelleen paistaessa. Melko hurja näky..

Aurinkoista päivää ! :)

Puhki palanut aurinko

Selailin koneen kätköistä kevään mittaan otettuja kuvia, josko löytyisi jotakin julkaisukelpoista. Muutama "hups, tämäkin piti laittaa eteenpäin jo aikoja sitten"- ruutukin tuli vastaan.

Joitakin potentiaalisiakin kuvia löytyi, mm. allaolevat. Näissä on selvästi ollut joku kiva idea, mutta toteutus... Noh, se onkin sitten asia erikseen. ;) Voi aurinko, minkä minulle teit. Hyvä juttu tässä on kuitenkin se, että harjoitus tekee mestarin, eli toivoa on vielä.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.

Piru vieköön, onko tää vinossakin vielä ?!

Hylätty

Mua on jo tovin kaivellut eräs autiotalo, joka sattumalta löydettiin kaverin kanssa kymmenisen vuotta takaperin. 
Pariin otteeseen suunnittelin jo reissua ko. talolle, mutta aina tuli joku mutka matkaan. 
Joku tovi takaperin, auringon mukavasti paistaessa, ja kun kamerakin osui sopivasti mukaan, päätin vihdoin tehdä pienen patikkaretken metsän siimekseen.
Mulla oli aavistus, missä päin talo sijaitsi, mutta täysin varma en ollut, mihin suuntaan polulta piti lähteä. Kuitenkin tovin samoilun jälkeen alkoi peltikatto paistaa puistikon lomasta. 

Kasvillisuudesta päätellen täällä ei ole käynyt ketään viimevisiittini jälkeen. Ulospäin rakennus näyttää jopa melko hyväkuntoiselta. Tontilla on myös pihasauna, joka oli suurimmaksi osaksi sortunut. Ovi oli lukitsematta, joten otin vapauden kurkistaa sisään, vain todetakseni, että yläkerta, ja osa eteisestä on sortunut. Voi sitä harmin määrää !

Rakennuksesta itsestään päättelin, että se on rakennettu noin 1920- luvulla. Alue on todella metsittynyt, joten on vaikea päätellä, mitä täällä on aikoinaan tehty; viljelty, louhittu...? Vaikuttaisi kuitenkin, että rakennus on ollut asumatta 20, ehkä jopa 30 vuotta. Ihme, ettei rakennus ole kärsinyt suurempia vaurioita.

Seuraavaa autiotaloa odotellessa... :)