Tapasin taannoin erään tutun marketin pihalla. Kuulumisia vaihtaessa tuttuni mainitsi, että hänellä on pian luovutusikäisiä hamsterinpoikasia. Heitin J:lle, että mehän voitaisiin ottaa yksi. J kieltäytyi.
Jatkoin illalla hamsteripohdintaa. Meillä on kymmenisen vuotta takaperin ollut hamsteri, joten sen hoito oli periaatteessa tuttua. Keskusteltiin (okei, minä kinuin) J:n kanssa hamsterin hankinnasta, ja hän suostui, sillä ehdolla, että minä kannan pienestä kaiken vastuun.
Juttelin vielä illalla tämän tutun kanssa, ja sovittiin, että tulen ihan vain katsomaan pieniä seuraavana päivänä.
Noh. Juteltiin pitkät tovit tutun kanssa kasvotusten, hamstereista ja vähän vierestäkin. Sain ihastella hänen hamsterilaumaansa, ja kädestä pitäen tutustua poikueeseen.
Sitten hän kysyi ratkaisevan kysymyksen: "Noh, laitetaanko pakettiin ?" Mietin hetken, ja totesin, että tottahan toki. Hetken mietin, otanko yhden, vai kaksi yksilöä. Päädyin kuitenkin yhteen, sillä varmuutta ei ollut, tulevatko sisarukset vanhempina enää toimeen.
(Välihuomautus; J:n ilme oli näkemisen arvoinen, kun ykskaks kävelin kotiin hamsteri kainalossa, minähän menin vain katsomaan niitä.... ;) ).
Edith on rodultaan Venäjän kääpiöhamsteri Cambpell, väritykseltään musta hopeoitu umborous (tai jotakin sinne päin..). Luonteeltaan hän on kiltti, ja melko sosiaalinen, rohkea pieni kääpiöneiti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi :)