Mulla oli tänään pitkästä aikaa ratsastustunti. Ai että mä olin odottanut tätä ! Olo oli kuin pikkutytöllä. Kriiseilin tallissa, minkä satulahuovan laitan hevoselle.
Toisin kuin monet luulee; ratsastus on urheilua. Mutta hyvää sellaista ! Tulee samalla treenattua lihaskuntoa, aerobista kuntoa, koordinaatiokykyä... Se tunne, kun saat monisataakiloisen mötikän tanssimaan kuin pienen keijun.
Mä oon tän saman kauramoottorin kanssa pyörinyt kolmisen vuotta. Toisinaan vähän enemmän, toisinaan vähän vähemmän. Tämän kanssa aika ei käy koskaan tylsäksi, on sen verran ihanan persoonallinen kaveri.
Tänään mentiin aikalailla perusjuttuja. Haettiin kevyttä tuntumaa eteen (melko etupainoinen tapaus), ja että hevoset kulkisi omalla moottorilla.
Mulla oli välistä vähän vaikeuksia kun ei ollut kannuksia, ja ponin eteenpäinpyrkimys oli jäänyt johonkin laitumen perimmäiseen nurkkaan. Myös laukat on tosi haastavia, kun nousee väärä, tai sitten ei nouse ollenkaan, ja jolkotellaan jotakin hirviravin ja monitahtisen laukan sekamuotoa.
Mä aijon kuitenkin tehdä töitä, että saan tuosta mötikästä sen keijukaisen, ja että laukat lähtee pyörimään kunnolla. Jossakin vaiheessa olis myös ihanaa päästä länkkäsatulaan pitkästä aikaa..
Huomenna taas salille ja iltavuoroon. Mikäli pääsen tämänpäiväiseltä rääkiltä kävelemään ;)
Kuvat http://sephy.kuvat.fi/
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos kommentistasi :)